Ei tästä tuu mittää

Alkaa oikeesti jo epäilyttää, että tuleeko tuosta pennusta ikinä ehjää koiraa. Tiistaisen osteopatiakäynnin jälkeen Nikita on joka päivä enemmän tai vähemmän ontunut jompaakumpaa etujalkaa. En ota selvää kumpaa, kun se on sellaista niiausta, mutta molemmat ottaa yhtä paljon maahan ja yhtä pitkällä askeleella. Eli voipi olla selästäkin esim.. Tää on niin turhauttavaa. Torstaihin asti vielä katoin läpi sormien ja perjantainakin ajattelin, että ehkä Nikita on vielä kipee tiistain hoidosta mut ei se voi sitä olla. Pahimmillaan linkutus on levon jälkeen, eli kun päikkäreiden jälkeen vien sen pihalle pissalle. Silloin se on selvästi kipeän näköinen, linkkaa reilusti ja pysähtelee tosi paljon nuuskimaan ihan olemattomiakin.

Mitähän mun nyt pitäisi tehdä.. Lähteäkö taas tohtorille kuvauttamaan koipi, takas Maarelle vai mihin? Joka tapauksessa se on taas kallis lasku. Sisällä jalka ei oireile, leikkii normaalisti eikä arista mitään kohtaa. Mut pihalle kun pääsee niin linkkaus alkaa.. Mihin tällanen levon jälkeinen kipu viittaa? Niveliin? Lihaksiin? Avuton olo.. :(

Koirat romuna

Olihan taas reissu Maarelle. Tällä kertaa mulla oli siis molemmat koirat mukana, Luka uusintakäynnillä ja Nikita ensimmäisellään. En muista oonko täällä purkanut miten kauheen tönkkö Nikita on..en siis oo ikinä nähny sen venyttävän takapäätään, se laukkaa helposti, pomputtaa takapäätään joskus jopa käynnissä.. Kauheeta katseltavaa. Että olihan tuo aikakin lähtee käymään osteopaatilla.

Luka oli eka vuorossa. Takaosasta löytyi jumeja, vasen lonkka oli kääntynyt sisäkiertoon. Maare epäili liukastumista.. No, takapää saatiin kuntoon. Etuosa oli taas hieman jumiutunut ja oikeeta etujalkaa piti taas pikkasen avittaa suoremmaksi. Nyt on taas prosessi käynnissä, eli pitäis vaan nyt sitä monipuolista liikuntaa vaihtelevissa maastoissa saada että jalka lähtisi korjautumaan. Luka antoi käsitellä jo paljon paremmin, vain kerran iski kauhu kun Maare liikautti jalkaa ja sitten piti karata tilanteesta. Harmilliset traumat sille kyllä on tuosta käsittelystä jäänyt lääkärireissujen takia..onhan se aina ollu pidättyväinen mut ei nyt tuommonen panikoija. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa taas luottamaan :) ja kyllä se sitten vapautui kun sai itse kulkea nuuskimassa. Eikä se näyttänyt ollenkaan arkuuden merkkejä kun kukaan ei vaatinut siltä mitään eikä pitäny paikallaan.

Nikita sitten. Ekana mun pitää sanoo et Niksu oli tosi reipas. Sen sopeutumiskyky yllättää mut joka kerta. Se ei pistä vastaan eikä jännitä mitään mitä sille tekee. Ihanan huoleton. No heti ekana Maare otti takapään käsittelyyn kun sanoin että se on tukossa. Ja voi kauhee kun se olikin. Nikitan lantio erityisesti lumbaali-sakraalialueelta oli niin jumissa, että se on käyttänyt takapään liikepotentiaalista vain n. kolmanneksen. Takaosa vaikutti tosi kipeältä ja Niksu reagoi käsittelyyn koko ajan. Etuosassakin oli pientä jumia, mutta takaosa oli se joka oli tukossa.

Nikita on käsittelyn jälkeen ollut tosi kipeä. Tänään iltapissillä se jopa ontui, ei varsinaisesti mitään tiettyä jalkaa vaan niiasi vähän joka välissä. Pidän pari päivää nyt ihan levossa..jos vähän olo helpottaisi. Sen jälkeen alkaa taas bodauskausi, eli lihaksia lisää pelto- ja metsäjuoksulla koiran omien rajojen mukaan. Oon nyt vähän liikaa syyllistyny hihnalenkkeihin hiekkatiellä tai asfaltilla..ei mikään paras maasto koiran kropalle. Muutos siihen on onneksi tulossa pian, koska muutan koirien kanssa takaisin Espoosta Helsinkiin. Viikkiin nimittäin, siellä riittää sitä peltoa ja metsää onneksi vielä :) tavoite olisikin, että vähintään puolet meidän lenkeistä tehtäisiin vastedes vapaana. Inhoon oikeesti hihnalenkkejä ite, mutta kun täällä asfalttiviidakossa on asunut ja päivät venyy pitkiksi niin ei enää jaksa ajaa autolla mihinkään kunnon metsänreunaan. Pimeellä sinne vielä eksyykin kun en maastoja tunne. Jos se tästä..

Nikitalle käyn hakemassa vielä Maaren suosituksesta homeopaattisia lääkkeitä luuston vahvistamiseksi. Kuuden viikon kuuri rakeita ja tippoja ja sitten pitäisi kyynärnivelenkin saada paremmat rakennusaineet vahvaan kasvuun. Uintia pitäisi harrastaa vähän useammin näiden kanssa, mutta kun se on tuolla Hyvinkäällä asti se uimala..ensi viikolla kuitenkin menen ainakin jommankumman kanssa. Alunperin ajattelin Lukaa mutta Nikita on pahemmassa jamassa, joten sille varmaan ajankohtaisempaa..

Nyt se kuva

Noniin eli pentunäyttelyn päätteeksi yritettiin Sirpan kanssa napata kunnon myrskytuulessa Nikitasta 7-kuukautiskuva muutama päivä myöhässä. Vaikeetahan se oli, joko korvat tai perskarvat oli pystyssä, riippuen kummin päin koira oli ;) no, laitetaan nyt vaikka tämmöinen:



Asento ei paras mahdollinen, mutta koira meinas lähteä lentoon joten saa luvan kelvata ;) turkkia on myös hieman enemmän kuin miltä tuossa näyttää, kova myötätuuli veti sen linttaan.

Pentunäyttelyssä Nikita pek1 ei kp:tä. Hampi taas.. :) arvostelu:

Pienikokoinen, normaalisti kehittynyt narttu. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pään pituus ja profiili. Tummat silmät ja hyvät korvat. Hampaiden vaihtuminen kesken, vasemman puolen kulmahampaat eivät ole oikeassa asennossa. Eturaajat eivät aivan suorat. Hyvä ryhti ja ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Karva jo osittain vaihtunut. Puhtaat värit. Toivottavasti kasvaa vielä hieman.

Se olikin sitten meidän vimppa pentunäyttely, seuraavan kerran sitten JOSKUS virallisiin pyörähtämään. Kyllä se H vähintäänkin pitää kalastaa kun kerran Lumullekin saatiin.. :)

Juupajuu :)

Mitähän tähän nyt sanois. Hyvät fiilikset on. Lukan kuvat tuli Kennelliitosta samana, eli lonkat nyt virallisesti A/A ja kyynärät 0/0. Jee! :) enää yksi koira jännättävänä..

Luka sai kastraatiohaavasta jo tikit pois ja tänään tai huomenna lähtee kaulurikin, haava alkaa näyttää niin hyvältä. Pääsee taas poika riehumaan entiseen malliin, jos lähtisi vaikka metsälenkille huomenna pitkästä aikaa molempien koirien kanssa. Pitkät lenkit on meillä tehty erikseen, kun nuo koirat tarvii vähän erilaista liikuntaa. Nikitalla on nyt ollut ravipakko, eli tehdään pitkiä ravilenkkejä (valitettavasti tarkoittaa hyvin usein hihnaa) keskenämme ja Lukan kanssa käydään sitten pomppimassa ja kiipeilemässä. Toki molemmat saa toistakin laatua, mutta eri suhteissa. Ehkä jo pian saa taas yhteislenkit, oma kunto pettää jos pitää monta lenkkiä mennä päivässä.. ;) parhaiten oon jaksanu nyt klo 6 aamulla vetäistä sen 1-2h lenkin molempien kanssa. Yllättävää. :D

Nikita täytti tuossa 10. päivä 7 kuukautta, mutta en oo vieläkään saanut aikaiseks ottaa siitä kasvukuvaa. Aika samannäköinen tuo on kuin kuukausi sittenkin, turkkia tullut vaan lisää. Himpun verran oli kasvanut, kokoa nyt 33cm / 4,5kg. Paino on hyvin pysynyt kurissa, kylkiluut tuntuu hyvin ja on sopusuhtainen. Alkuun vähän epäilytti että lihotanko tuon palloksi vahingossa mutta kyl se siitä tasaantui. Niksu on kyllä vähän paksun näköinen, mutta se on karvaa, tunnustelemalla selviää ;) sen karva kun kasvaa tällä hetkellä sivusuunnassa..ei vissiin tarpeeks pitkää että laskeutuisi nätisti alaspäin. Jos se talveksi kasvattaisi kunnon karvan. :)

Sitten meidän projektiin..eli tokoon. :D Saatiin motivaattori ja persiillepotkija mukaan kuvioihin (kiitos Katja mahdollisuudesta!!!), joten ehkä meidän tokoilusta tulee sittenkin ihan OIKEASTI jotain. Nyt on vähän tavoitteetkin nousseet omalla kohdalla, eli 1-tulos on saatava 2-vuotiaaksi mennessä! Nyt mulla on ainakin ihan hyvät fiilikset tämän asian suhteen, kiitos vaan tokokärpäsen puremasta Katja! Tästä lähdetään nyt pikkuhiljaa eteenpäin..

Sunnuntaina on Nikitalla viimeinen pentunäyttely vielä ja tiistaina vien molemmat Maarelle osteopatiahoitoon. Kirjoittelen sitten lisää että miten meni. Niksun kasvusivun päivitän myös varmaan huomenna, kunhan saan sen kuvan otettua. Et simmost täl kertaa :D

PN3 :))))

Nikita esiintyi tänään hirmuisen hienosti Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä ja tuloksena PEK1 KP PN3 eli hienostihan se meni :) Tuomarina Raisa Savander, arvostelu tässä:

Mukavasti kehittynyt 6kk. Kaunis pää. Hieman suippo kuono. Hyvät silmät & korvat. Hyvä etuosa. Tilava runko. Hyvät takakulmat. Hyvä häntä & käpälät. Liikkuu mukavasti, joskin hieman ahtaasti takaa. Kaunis karvapeite.

Nikita oli tuolla myös oma reipas itsensä, meinasi hieman väsyttää kun aamulla käytiin treenaamassa agilitya, mentiin putkea kaikenlaisissa mutkissa ja kulmissa ja lisäksi otin takaakierron alkeita yhden siivekkeen avulla namikupin kanssa. Hienosti meni ja varsinkin takaakierron se tajusi niin hirmuisen hyvin että pakko se kai on myöntää ettei tuo pentu ihan tyhmä oo.. ;)

Ensinnäkin, JES LUNTA!!! Luka on ollu ihan fiiliksissä, se on ihan intopinkeenä kaivanu nokkaansa hankeen ja vetäny sellasia riemuhepuleita pihalla et ei voi kun hymyillä. On se kiva et se tikeistä huolimatta on nyt päässyt vähän purkamaan energiaa, aika helppo haava tuo kastraatiohaava kun vertaa kaikkiin jalkajuttuihin mitä meillä on ollu.

Nikitalle nämä ensilumet olikin ihan ensimmäiset kun se syntyi vasta huhtikuussa. Tykkäshän se. :) kauheesti piti lunta maistella ja kaivaa. Harvinaisen mukava metsälenkki saatiin aikaiseksi nimenomaan lumen ansiosta. Nikita on normaalisti minun kanssa kahdestaan lenkillä sellainen, että se kävelee vaan jalan vieressä kiltisti samoja polkuja mitä minäkin. No, nyt se innostui hangista niin että paineli pitkin mettiä innoissaan. Tuli kutsusta luokse aina kääntymään ja lähti takasin kirmaamaan. :) Ihana. On paljon enemmän kuntoutuksellisesti ja muutenkin hyötyä tuollaisesta että se painelee pöheikköjä pitkin ja saa itse valita reitin. Lukan kanssa en oo menny metsään vielä, jotenkin hirvittää että ne tikit jää johonkin risukkoon kiinni..ollaan vaan käyty hihnalenkillä ja sit tuolla nurtsilla purkamassa höyryjä.



Mä oon nyt huhuillu tokokärpäsiä puremaan mua, mutta ei niitä taida luonnonvaraisena täällä esiintyä. Tein pienen päätöksen tavoitteideni suhteen. Koska en aloita hypyyttämään agissa Nikitaa ennen 2-vuotiskyynäräkontrollia, ajattelin pikkuisen tokoilla sen kanssa. Ne jotka tuntee minut, tietää etten todellakaan oo mikään motivoitunu koirankouluttaja :D ainakaan tollasissa aikaavievissä hommissa...mut nyt mä aattelin yrittää. Eli tavoite: Nikita viralliseen tokokokeeseen ennen 2-vuotissynttäreitä! Katotaan riittääkö aika ;) mittään ei vielä osata mut pikkuhiljaa. Nyt aloitellaan ihan perusasennosta, katellaan kuin monta kuukautta siihen menee et se on hallussa. ;D

He's a lady...

Luumi-paralta lähti pallit! Nyt en enää viitsinyt pitkittää pidemmälle ja halusin lonkka- ja kyynärkuvat "alta pois" samalla nukutuksella. Kuvat näyttikin ihan hyvältä, lähtivät Kennelliittoon A/A ja 0/0, jopa oikea kyynärä näytti Skutin mielestä täysin puhtaalta, vaikka siinä alkuun muutoksia pelkäsinkin sen alkuvuoden onnettomuuden jälkeen. Huojentavaa :)

Luka on vähän vaisu, haava voi kyllä hyvin mutta nyt taitaa olla kyllä henkiset arvet kyseessä.. Voi poloista <3 Se kävelee jotenkin kyyryssä ja tahtoisi koko ajan istua takapuolelleen. Kosketusarka ei oo ja haavaakin saa huoletta huuhtoa, mutta selvästi Lukaa harmittaa. Oishan se outoa jos ei harmittais :D Muuten on kyllä oma eloisa itsensä, ehkä se tästä helpottaa kunhan saadaan tikit pois ja sitä myötä kauluri. Pakko pitää, Luka hoitaisi haavaa vähän liiankin mielellään.

Nikitan jalka kuvattiin samalla reissulla ja poistettiin viimeinen pentukulmuri joka olikin äärimmäisen sinnikäs tapaus. :) Kyynärä on kuulemma täysin parantunut, pinnahan siellä toki vielä on. Pinna poistetaan ehkä tuossa muutaman viikon päästä, katsoo nyt sen tilanteen sitten. Mutta hyvin on pysynyt paikallaan, eli ei sen puoleen ole tulipalokiire leikata.

Meillä temppuilu jatkuu Niksun kanssa, peruuttaminen on nyt pienellä tauolla kun Nikita ei enää tullut luokse vaan peruutteli pois koko ajan :D innokas kakara. Tässä meidän uusi temppu, joka on jotakuinkin valmis, nopeutta vaan tarvii enää :)



En nyt muista muuta mitä meille on tapahtunut, joten jatkan toiste :P